Vesiliikennejuopumus - James Hirvisaari - Suomi on suomalaisten maa
Meille on tarjottu hyväksyttäväksi hallituksen esitys, jonka mukaan vesiliikennejuopumuksen promillerajaa lasketaan - mutta vain ammattiliikenteessä. Huviveneitä voisi sen sijaan edelleenkin ajella selkeässä humalatilassa. Sisäministeriön poliisiosasto ja rajavartio-osasto sekä liikkuva poliisi ja venepoliisi ovat kuitenkin lausunnoissaan toista mieltä ja kannattavat promillerajan laskua.
Näyttää siltä, että esityksessä kaikki mahdolliset keinot on käytetty sen todistelemiseksi, että veneen ohjaaminen juovuksissa ei ole tilastollisesti vaarallista. Meille yritetään vakuuttaa, että ainoastaan ammattiliikenteessä tarvitaan selvin päin olevia venekuskeja, ja statistiikan lukuja - mielestäni hieman tarkoitushakuisesti - tulkitsemalla pyritään osoittamaan, että ei veneilystä pienessä sievässä ylipäätäänkään ole vaaraa. Ja jos onkin, niin sen pois kitkeminen on muka liian kallista.
Hyvin omituinen on minusta hallituksen esityksessä maininta, että "rikoslaki ei ole informaatio-ohjauksen väline". Eli tässä tapauksessa lain mahdollisia vaikutuksia yleiseen mielipiteeseen ei saa ottaa huomioon silloin, kun halutaan varmistaa, että varakkaat huviveneilijät ja rannikkovesien äänestäjät varmasti saavat jatkossakin ohjailla jahtejaan humaltuneina. Mutta silloin, kun esimerkiksi jokin mielipide ravistelee kaksinaismoralistien maailmankuvaa, vaaditaan heti lainsäätäjiä tarttumaan toimeen ja halutaan lain nimissä opettaa ihmisille, mikä on oikein ja mikä väärin.
Joka 5. vesiliikenteessä puhallutettu on alkoholin vaikutuksen alainen, ja näistä joka 4. puhaltaa 0,5-0,99 promillen lukemat. Ja kaksi sadasta veneilijästä ylittää nykyisen ruorijuopumusrajan.
Vajaan yhden promillen alkoholipitoisuus veressä ei ole mikään nopeasti ohi menevä olotila, joka syntyy kulauksesta kuohuviiniä. Se on ihan selkeällä suomenkielellä KÄNNI, johon ruotsinkielisilläkin mahtuu aika monta "Helan gåria". Ja tämä esitys on nyt hallituksen viesti Suomen kansalle, että aikamoisessa tuiskeessa voi huoletta edelleenkin ajella vaikkapa pikavenettä.
Ihmiselämän hintakin tulee tässä yhteydessä määritellyksi. Oikeusministeriön mukaan promillerajan yleisestä laskemisesta seuraisi kustannuksia arviolta 0,5-0,7 miljoonaa euroa. Ja sitä sitten pidetään liian suurena hintana mahdollisesti saavutettavista ihmishenkien säästöistä. Poliisihallituksen mukaan promillerajan alentaminen ei aiheuttaisi lisäresurssitarvetta, jos valvontaa ei lisätä. Eihän maanteilläkään valvota vain suuria ylinopeuksia, vaan puututaan myös lievempiin tapauksiin. Tämä periaate on mielestäni sovellettavissa myös tähän ruorijuopumusasiaan. Venepoliisin kaipaamat 25 tarkkuusalkometriä ei ole sekään mielestäni liikaa vaadittu. Ei tämmöinen kysymys saa olla rahasta kiinni.
